Haaveita ja Unelmia (29.04.2011)

Haaveita ja Unelmia näyttely käynnistyi mukavilla avajaisilla Vääksyssä Taidevintillä 30.4.2011.
Näyttelyn avasi taiteilija Maila Pakarinen ja tässä otteita Maila Pakarisen näyttelyn avajaispuheesta:

Anna-Kaisan teoksia katsellessa tulee mieleen 1600-luvun asetelmamaalaus.Tuo aika oli asetelmien kulta-aikaa.
Taiteilijat erikoistuivat eri asetelmatyyppien maalareiksi: oli maalareita, joiden asetelmat kietoutuivat löytöretkeilijöiden tuomien eksoottisten kuriositeettien ympärille, oli taiteilijoita, jotka muistuttivat: memento mori, muista kuolemaasi, tai vanitas-asetelmat kaiken maanpäällisen turhuudesta.
Mutta kaikkein suosituimpia olivat kukka-asetelmat. Niitä ihmiset halusivat ripustaa salonkien ja ruokasalien seinille, kauneutta, esteettisyyttä elämään.

Asetelmat ja kauneus taiteessa olivat vuosikymmeniä vähän niin kuin kiellettyjä "oikeassa taiteessa".
Onneksi tällä hetkellä on taiteilijoita, jotka haluavat nostaa taiteesssaan kauneuden, harmonian, esteettisyyden taiteensa viestiksi.
Esim. Hannu Palosuo, Tero Laaksonen, joiden näyttelyt ovat olleet Heinolan Taidemuseossa, ovat väriharmonian ja sommittelun ja kukkien kauneuden maalareita.
Johanna Oras, kukkien maalari, oli pitkään Pariissa suositumpi kuin Suomessa.

Anna-Kaisan ekspressiiviset, lähes abstraktiset "kukkamaalaukset" nykytaiteen, valokuvan, keinoin ovat hyvä esimerkki kauneuden paluusta taiteeseen.
Kauneuden kauttakin voidaan viestiä ihmisille tärkeitä asioita luonnon, ympäristön ja ihmisten, lähimmmäisten, vaatimuksista, tärkeydestä ja huomioonottamisesta.

Anna-Kaisan taiteellinen ja tekninen taito ja kyky nähdä, on usean sukupolven aikana opittua ja omittua.
Hänen isoisänsä Lauri Rönn ja isoisoisänsä Edvard Rönn olivat Karjalan Kannaksella, Käkisalmessa, tunnettuja valokuvaajia ja monipuolisesti luovia ihmisiä.
Nimi suomennettiin 30-luvulla.Sotien jälkeen Pihlan perhe asettui Heinolaan.
Isä, Seppo Pihla ja isoisä, Lauri Pihla jatkoivat valokuvaajina.
Valokuvaamo Pihla tuli silloin meille heinolalaisille tutuksi.
Neljäs polvi ja taitaa olla jo viideskin polvi kameran takana Valokuvaamo Irmassa.

Anna-Kaisan kukkatutkielmien valot, varjot, pehmeys, kuin renesanssin sfumato, onnistunut väriharmonia, tekevät hyvää silmille ja sielulle.
Onnittelen Anna-Kaisaa hienosta näyttelystä ja toivotan onnea näyttelylle.
Julistan näyttelyn avatuksi.